Miten päädyin tähän tilanteeseen?

Olen urheillut lähestulkoon koko elämäni, pois lukien ammatikoulun ensimmäinen vuosi, joka oli myös omalla tavallaan rankin ja opettavaisin vuosi elämässäni. Sen vuoden aikana jouduin tosissani kasvamaan aikuiseksi ja miettimään mitä haluan elämältäni. Onneksi osasin tuolloin tehdä ne oikeat valinnat.. No mutta palataas asiaan, ehkä kirjoitan tästä aiheesta lisää joskus myöhemmin.

Pienenä toiveammattini oli liikunnanopettaja (ja on oikeastaan vähän vieläkin) ja suunnitelmani olikin peruskoulun jälkeen lukea liikuntaneuvojaksi ja sen jälkeen liikunnanopettajaksi. Koskaanhan asiat ei mene niinkuin suunnittelee ja sattumien kautta päädyin Savonlinnaan opiskelemaan lähihoitajaksi. Valmistuttuani tein muutaman vuoden lastenhoitajan töitä päiväkodissa, kunnes yksi päivä sen päätin, nyt riittä Savonlinna! Muutan Helsinkiin ja alan tekemään sitä mitä oikeasti haluan, eli rakkaudesta lajiin ja tässä tapauksessa myös työhön.

Sain työtarjouksen kuntokeskuksen vastaanottoon sekä päiväkotiin lastenhoitajaksi. Tuolloin olin vähän samanlaisessa tilanteessa kuin nyt; otanko varman ja hyvätuloisen paikan päiväkodista vai otanko riskin ja otan paikan kuntokeskuksesta, jossa palkkaus on huomattavasti pienempi ja työtunteja voisi olla vain muutama per kuukausi. Mietin kumpi minua vie kohti unelmiani ja kuuntelin sydäntäni. Valitsin epävarman ja riskin vaihtoehdon, jota en ole vielä päivääkään katunut! Aloitin siis työt kuntokeskuksessa ja samalla opiskelin liikunnan ammattitutkintoa työn ohessa. Olin askeleen lähempänä unelma-ammattiani.

Valmistuin koulusta ja halu oli kova päästä tekemään työtä käytännössä. Mietin ja pohdin, mikä on se oma juttu, mistä nautin, miten pääsen toteuttamaan itseäni parhaiten. Kävin monta eri vaihtoehtoa läpi ja hain paikkaan jos toiseen, kunnes eteeni tarjoutui käydä tekemään yhteistyötä yksityisen toimijan kanssa, jonka kanssa ajatusmaailmamme kohtaavat. Punnitsin vaihtoehtoja kuntokeskus personal trainerina ja yksityisenä personal trainerina toimimisesta, koska molemmissa on ne omat hyvät ja huonot puolensa. Tässä tilanteessa kuuntelin taas sydäntäni ja omaa näkemystäni siitä minkälainen olen valmentajana ja minkälaiseksi valmentajaksi haluan kehittyä. Otin siis riskin ja toivon, että olen taas askeleen lähempänä unelma-ammattiani/työtäni. Tiedän että moni ajattelee, että olipas tyhmä veto ja olisi kannattanut aloittaa ura ns. varmemmin ym ym. Toisaalta olen aina kulkenut omaa polkuani, enkä ole kuunnellut muita vaan tehnyt oman pääni ja sydämeni mukaan omat ratkaisut ja tähän asti ainakin se on kannattanut.

Uskon, että kaikella on aina tarkoituksensa ja asiat menevät niinkuin niiden kuuluu mennä.

Oletko sinä kuunnellut muita vai omaa sydäntä ja tehnyt omat valinnat elämässä?


-Miikku


Ps. Porrastreeneihin on vielä muutama paikka jäljellä. 7.6. alkaa! ;) http://jmsyke.fi/ohjatut-porrastreenit-herttoniemessa/